Laukkapohdintaa

Jotenkin se laukka on jäänyt kummittelemaan taka-alalle ja päätin, että kokeilen molempiin suuntiin laukkaa aina kun käyn kentällä ratsastamassa. Viimeksi tänään tehtiin niin ja nyt laukka jopa nousee ilman kiitoravipätkää :) Fiksu vekotin, kun oppii niin nopeasti. Tuntuu siltä, et Kerttukin innostuu laukasta siinä määrin, että täytyy vähän jo rajoittaa menoa. Ei se laukka ollutkaan se heikoin lenkki Kertulla ratsastaessa vaikka niin aluksi luulinkin.

Kokeilin myös tempon vaihteluita mutta siihen tämä nuorikko ei aivan jaksanut keskittyä mutta kunhan tässä ajan kanssa harjuutellaan, niin eiköhän sekin onnistune.

Tämä tammuska on jotenkin ihana ratsastaa, kun ei innostuessaankaan hypi pystyyn eikä pukittele. Ei tarvitse ratsastaessa jänskättää, että koska keula nousee tai perä sinkoaa jonnekin :) Jos se jotakin säikähtää, niin saattaa ottaa pari sivuaskelta ja jäädä sitten korvat höröllä kuuntelemaan ja katselemaan, että mikä se jokin pelottava asia olikaan.